Maltodekstriini, glukoosisiirappi, muunnettu tärkkelys…

·

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1169/2011,  annettu 25 päivänä lokakuuta 2011

Kohdassa 24 sanotaan seuraavaa: 

“Elintarvikkeiden valmistuksessa käytetyt ja niissä edelleen olevat tietyt ainesosat tai muut aineet tai tuotteet (kuten valmistuksen apuaineet) voivat aiheuttaa allergioita tai intoleransseja joissakin ihmisissä, ja jotkin tällaisista allergioista tai intoleransseista ovat vaaraksi niistä kärsivien henkilöiden terveydelle. Tietojen antaminen elintarvikkeiden sisältämistä elintarvikelisäaineista, valmistuksen apuaineista ja muista tieteellisesti todistetusti allergioita tai intoleransseja aiheuttavista aineista tai tuotteista on tärkeää, jotta etenkin ruoka-allergiasta tai intoleranssista kärsivät kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia ja omalta kannaltaan turvallisia valintoja”.

Tietojen antaminen on tärkeää, mutta ei pakollista, koska kuten johdannossakin totesin, elintarvikeasetuksessa on maininta, että useiden vehnäpohjaisten elintarvikkeiden lisä- ja täyteaineiden alkuperää ei tarvitse ilmoittaa. Eli useat tuotteet saattavat sisältää gluteenitonta vehnää, mutta sitä ei ole lain mukaan pakko ilmoittaa. Eikä sitä kyllä ilmoitetakaan! Olen nähnyt varoituksen gluteenittomasta kaurasta, mutta en koskaan gluteenittomasta vehnästä. 

Alla on erittäin tärkeä lista elintarvikkeissa käytetyistä lisä- ja täyteaineista, jotka on voitu valmistaa vehnästä, jollei tuoteselosteessa ole erikseen mainintaa, että se on valmistettu esimerkiksi maissista tai perunasta. 

Maltodekstriini

Glukoosisiirappi = Tärkkelyssiirappi

Fruktoosisiirappi

Glukoosi-fruktoosisiirappi = isoglukoosi

HFCS maissisiirappi (High Fructose corn cyrup)

Muunnettu tärkkelys =modifioitu tärkkelys eli lisäaineet; E1404, E1410, E1412, E1413 E1414, E1420, E1422, E1440, E1442, E1450, E1451

Maltitolisiirappi

Rypälesokeri = Dekstroosi

Maltoosi

Sorbitoli, E420

Sorbitolisiirappi, E240ii

Ksantaanikumi, E415

Xylitoli, E979

Glyseroli

Stevioliglykosidi

Glygonodeltalaktoni, E575

Gluteeniton vehnä

Tämän listan kanssa kannattaa mennä kauppaan ja ravintoloihin, jos epäilet itselläsi vehnäallergiaa tai haluat noudattaa täysin vehnätöntä ruokavaliota ja etsiä tuotteita, missä näitä täyteaineita ei ole. Näin voit välttää tuotteet, missä voi olla vehnää. En väitä, että lista on täysin kattava. 

Keliakialiiton sivulla sanotaan osasta täyteaineista seuraavaa: “Keliaakikoille sopivia gluteenittomia ainesosia ovat mm. maltodekstriini, tärkkelyssiirappi, vehnäkuitu, hiivauute (esimerkiksi vehnä, ohra) ja aromit (vehnä)”. Vehnäallergiselle ei käy mikään näistä. Eikä tietenkään gluteeniton vehnä. 

Vähäisetkin jäämät vehnästä aiheuttavat myös herkille oireita, joten itsellä tuotteet, jossa lukee “Saattaa sisältää vehnää tai muita viljoja”, jäävät kauppaan ja syömättä.

Esimerkiksi glukoosisiirapissa on niin vähän vehnää, että valtaosa ei reagoi siihen. Ainakaan keliaakikot ei reagoi niin pienille vehnämäärille. On tehty EU tason 100 sivuinen tutkimus (löytyisikö tämä jostain), jossa todettiin että valtaosa ei reagoi niin pieneen vehnämäärään, mutta että teoriassa on mahdollista että joku reagoi. Se joku olen muun muassa minä! 

Seuraavaksi hieman tarkempia kuvauksia elintarvikkeissa käytetyistä lisä- ja täyteaineista. Eli vähän kemiaa ja visuaalisesti kauniita (ainakin omasta mielestä) molekyylikuvioita.

Lisään tähän vielä huomioksi, että täyteaineet eivät tosiaan ole vehnättömiä, vaikka ovat gluteenittomia, eivätkä sovi pahasti vehnäallergiselle!

Maltodekstriini 

Maltodekstriinin yleinen kemiallinen rakennekaava ilmaistaan yleensä muodossa: (C₆H₁0 O5)n
 
 

Maltodekstriini on hyvin nopeasti imeytyvää tärkkelystä, joka valmistetaan tärkkelyspitoisista kasveista esimerkiksi perunasta, maissista tai vehnästä. Maltodekstriinia ei luokitella lisäaineeksi, vaikka sitä käytetäänkin elintarvikkeissa yleisesti lisäaineen tapaan. 

Sitä käytetään hiilihydraattien lähteenä etenkin urheilijoiden suosimissa ns.  palautusjuomissa. Vaikka maltodekstriini sisältää pitkäketjuisia hiilihydraatteja on sen glykeeminen indeksi erittäin korkea (106–137). Tämä tarkoittaa sitä, että maltodekstriini nostaa verensokerin erittäin nopeasti. Se on maultaan neutraalia. 

Ultraprosessoiduissa tuotteissa maltodekstriini toimii sakeuttamisaineena ja ainesosa parantaa tuotteen aistivaraisia ominaisuuksia. Urheilujuomissa ja muissa urheilutuotteissa sitä käytetään viivyttämään väsymyksen ilmaantumista. Maltodekstriinin käyttö liikunnan aikana stimuloi glykogeenin uudelleensynteesiä. Riittävien glykogeenivarastojen turvaaminen vähentää uupumusta ja parantaa suorituskykyä liikunnan aikana. Glykogeeni on glukoosireservi, jota maksa voi hyödyntää silloin kun sen täytyy lisätä energiantuottoa. 

Yleisesti ottaen maltodekstriini on valkoista liukenevaa jauhetta, jota voidaan valmistaa eri ainesosista – esimerkkeinä riisi, maissi ja vehnä.

Maltodekstriinin valmistamiseksi edellä mainitut ainesosat altistetaan teolliselle prosessille, joka muuttaa niiden ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Tärkkelyksiä kypsennetään korkeissa lämpötiloissa. Sitten valmistajat lisäävät entsyymejä, jotka nopeuttavat niiden hajoamista. Lopuksi suoritetaan hydrolyysi, joka synnyttää maltodekstriiniä.

On näyttöä siitä, että maltodekstriinin ja muiden lisäaineiden käyttö vaikuttaa suoliston mikrobiomin muutoksiin. Tämä prosessi lisää elimistön yleistä tulehdustilaa ja sen myötä monitekijäisten ja kroonisten sairauksien esiintyvyyttä.

Glukoosisiirappi = Tärkkelyssiirappi

Glukoosisiirapilla ei ole yhtä tiettyä molekyylikaavaa, sillä se ei ole yksittäinen puhdas kemiallinen yhdiste, vaan seos erilaisia hiilihydraatteja.

Glukoosisiirapin pääkomponentit, ja niiden molekyylikaavat ovat:

Glukoosi (monosakkaridi): C₆H₁₂O₆

Maltoosi (disakkaridi): C₁₂H₂₂O₁₁

Maltotrioosi (trisakkaridi): C₁₈H₃₂O₁₆

Pidemmät glukoosipolymeerit (oligosakkaridit ja dekstriinit): (C₆H10O5)n

Glukoosisiirappi on kirkas, väritön, jähmeä ja paksu tärkkelyssiirappi. Glukoosisiirappi sisältää glukoosia, maltoosia ja pitkäketjuisia sokereita ja on vähemmän makeaa kuin tavallinen siirappi.

Kyseessä on hydrosylaatti eli hydrolyysin avulla tuotettu teollinen valmiste. Glukoosisiirappi valmistetaan esimerkiksi happo- tai entsyymikäsittelyn avulla tai keittämällä tärkkelyksen happamaksi tehtyä vesiseosta ylipaineessa. Glukoosisiirapin raaka-aineena voidaan käyttää maissitärkkelystä, riisiä, vehnää, perunaa tai muuta tärkkelyspitoista raaka-ainetta. Sen makeus tulee glukoosista ja maltoosista.

Fruktoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi ja HFCS maissisiirappi

Nämä kaikki valmistetaan glukoosisiirapista eli tärkkelyssiirapista, joten nämäkin täyte- ja lisäaineet voi olla valmistettu vehnästä. 

Esimerkiksi HFCS (High Fructose Corn syrup) maissisiirappia valmistetaan Euroopassa usein vehnätärkkelyksestä.  

Glukoosisiirappia valmistetaan vehnästä poistamalla siitä proteiini (gluteeni), jotta jäljelle jää vain puhdas tärkkelys. Tämä pilkotaan entsyymien avulla glukoosisiirapiksi. Osa glukoosista muutetaan toisen entsyymin avulla fruktoosiksi, jotta siitä saadaan makeampaa. 

Näissä täyteainesiirapeissa olevaa vehnää ei tarvitse EU säädösten mukaan ilmoittaa, koska sitä ei pidetä allergeenina. Onhan se gluteeniton ja glukoosisiirapissa on niin vähän vehnää, että valtaosa ei  reagoi siihen. Ainakaan keliakiaa sairastavat eivät reagoi. On tehty EU-tason tutkimus, jossa todettiin, että valtaosa ei reagoi niin pieneen vehnämäärään, mutta teoriassa on mahdollista, että joku reagoi. Erittäin vaikeasti vehnäallergiset, kuten allekirjoittanut, reagoivat.

Muunnettu tärkkelys = Modifioitu tärkkelys sekä Tärkkelys

Muunnettu tärkkelys voi olla peräisin monesta raaka-aineesta, kuten maissista, tapiokasta, riisistä, perunasta, vehnästä tai ohrasta. Muunnetut tärkkelykset ovat aina myos gluteenittomia. Muunnettujen tärkkelysten alkuperää ei tarvitse erikseen pakkausselosteissa ilmoittaa, vaikka ne olisivat peräisin vehnästä tai ohrasta.

Ruokaviraston sivulla kerrotaan seuravaa:

“Muunnetut tärkkelykset voivat olla elintarvikelisäaineita tai tavallisia ainesosia”

“Kemiallisesti modifioidut eli muunnetut tärkkelykset ovat lisäaineita: E 1404, 1410, 1412 – 1414, 1420, 1422, 1440, 1442, 1450, 1451.¸Elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteen VII mukaan ne voi ilmoittaa pakkauksissa pelkästään tällä ryhmänimellä – E-koodia tai aineen omaa nimeä ei tarvitse ilmoittaa”. 

Ryhmänimi tarkoittaa: muunnettu tärkkelys (kirjoittajan lisäys)

“Toisaalta: on olemassa myös fysikaalisesti tai entsymaattisesti muunnettuja tärkkelyksiä, jotka eivät olekaan lisäaineita vaan tavallisia ainesosia.  Ne puolestaan voi ilmoittaa pakkausmerkinnöissä muuntamattomien tärkkelysten kanssa pelkästään yhteisnimellä ”tärkkelys” (elleivät ne ole peräisin yliherkkyyttä aiheuttavista viljoista: vehnä, ruis, kaura, speltti, kamut-vilja).” 

kamut-vilja=Afrikassa viljelty kamut-vehnä

Eli jos tuoteselosteessa lukee pelkästään tärkkelys, vehnäallerginen voi turvallisesti syödä tuotetta. Silloin tärkkelys luokitellaan tavalliseksi ainesosaksi. Jos se se on valmistettu yliherkkyyttä aiheuttavista viljoista, jotka jo aiemmin mainitsin, täytyy se  ainesosaluettelossa mainita.  

Muunnetun tärkkelyksen valmistuksessa käytettyä viljaa ei juuri koskaan mainita, koska tuotteita valmistetaan niistä raaka-aineista, mitä on saatavilla ja/tai mikä on edullisinta. Ja asetusten mukaan ei tarvitsekaan. Näin pakkausmerkinnät voidaan pitää samana, vaikka osittain tuotteen sisältö muuttuukin. Tämä tekee täysin vehnättömien tuotteiden löytämisestä todella vaikeaa ja lähes mahdotonta. Pienten ja usein epäselvien tuoteselosteiden tutkiminen jokaisen tuotteen kohdalla on varsin turhauttavaa sekä se vie paljon aikaa ja energiaa.  Jotkut valmistajat kertovat ainesosaluettelossa, mistä muunnettu tärkkelys on valmistettu. 

Maltitolisiirappi

Teollisuudessa maltitolisiirappia valmistetaan hydraamalla maltoosia (mallasokeria), jota saadaan kasvien – tyypillisesti vehnän tai maissin – tärkkelyksestä. Vaikka raaka-aineena olisi käytetty vehnää, maltitolisiirappi on gluteenitonta.

Valmistusprosessi on niin pitkälle jalostettu, että lopputuotteeseen ei jää jäljelle vehnän proteiineja eli gluteenia. Tämän vuoksi EU-lainsäädännön mukaan vehnäperäistä maltitolia tai maltitolisiirappia ei tarvitse erikseen ilmoittaa allergeenina (”maltitolisiirappi (vehnästä)”).

Rypälesokeri eli Glukoosi eli Dekstroosi

Tämän täyteaineen molekyylikaava on: C₆H₁₂O₆

Rypälesokeri on yksinkertainen monosakkaridi, joka imeytyy verenkiertoon nopeasti ja antaa keholle heti energiaa. Rypälesokeri on luonnon yleisin hiilihydraatti, jota syntyy kasveissa yhteyttämisen eli fotosynteesin tuloksena. Se ei ole ihan niin makeaa kuin tavallinen sakkaroosi eli kidesokeri. 

Rypälesokeri (eli glukoosi tai dekstroosi) on yksinkertainen sokeri, jota esiintyy luonnossa sellaisenaan esimerkiksi viinirypäleissä ja muissa hedelmissä. Teollisesti sitä kuitenkin valmistetaan pilkkomalla erilaisten kasvien tärkkelystä. Euroopassa yleisin rypälesokerin ja glukoosisin ja dekstroosin raaka-aine on juuri vehnä, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään enemmän maissia. Valmistusprosessi on niin pitkälle jalostettu, että gluteeniproteiini poistuu siitä täysin. Keliakialiiton mukaan vehnäperäinen dekstroosi ja glukoosisiirappi soveltuvat gluteenittomaan ruokavalioon. Erittäin herkät vehnäallergikot (jotka reagoivat muuhunkin kuin gluteeniin) voivat saada oireita vehnäperäisistä tärkkelysvalmisteista, mutta vakavat reaktiot ovat Suomen Sokerinmukaan hyvin epätodennäköisiä. Koska vehnäperäinen glukoosi, dekstroosi ja rypälesokeri on todettu allergioiden kannalta turvalliseksi. EU-lainsäädännön mukaan niiden alkuperää ei ole pakko ilmoittaa tuotteen ainesosaluettelossa. Ne voi olla ainesosaluettelossa pelkästään nimellä glukoosi, dekstroosi tai rypälesokeri. 

Maltoosi eli Mallassokeri

Maltoosin molekyylikaava on C₁₂H₂₂O₁₁

Maltoosi on kahdesta glukoosiyksiköstä koostuva disakkaridi. Sitä syntyy luonnollisesti, kun vehnän siementen annetaan itää tai kun vehnän sisältämä tärkkelys pilkkoutuu amylaasi-entsyymien vaikutuksesta pienemmiksi sokerimolekyyleiksi. 

Teollisuudessa ja perinteisessä ruoanlaitossa vehnää hyödynnetään maltoosin lähteenä seuraavilla tavoilla: Idättäminen (mallas): Kun vehnänjyvät kastellaan ja niiden annetaan itää, jyvän omat entsyymit aktivoituvat ja alkavat pilkkoa tärkkelystä maltoosiksi. Tätä prosessia käytetään esimerkiksi oluenpanossa ja perinteisten maltoosisiirappien valmistuksessa. 

Sorbitoli (E420), D-glusitoli, D-sorbitoli

Sorbitolin kemiallinen rakennekaava ilmaistaan yleensä muodossa: C₆H₁₄O₆

Kaupallisessa tuotannossa sorbitoli valmistetaan useimmiten joko vehnä- tai maissitärkkelyksestä. Valmistusprosessissa tärkkelys pilkotaan ensin glukoosiksi (rypälesokeriksi), joka sen jälkeen muutetaan kemiallisesti hydraamalla sorbitoliksi.  

EU-lainsäädännön mukaan vehnäperäistä sorbitolia ei tarvitse erikseen ilmoittaa allergeenina ainesosaluettelossa, koska sen ei ole todettu aiheuttavan oireita keliaakikoille tai vehnäallergikoille. 

Saan allergiaoireita myös Sorbitolista! 

Sorbitolisiirappi (E240ii)

Teollisessa tuotannossa sorbitolisiirappia valmistetaan glukoosista, joka saadaan pilkkomalla kasvien tärkkelystä. Euroopassa yleisin tärkkelyksen lähde on vehnä, mutta valmistukseen käytetään paljon myös maissia. 

Ksantaanikumi (E415)

Kun kuulin, ensimmäisen kerran miten ksantaanikumia valmistetaan, kuulosti siltä, että valmistusprosessi on lainattu jostain tieteiselokuvasta.

Ksantaanikumia valmistettaessa Xanthomonas campestris bakteeri käyttää ravintonaan sokereita (glukoosia, sakkaroosia ja laktoosia). Nämä sokeriraaka aineet voidaan saada esimerkiksi maissisiirapista (joka on glukoosipitoista) tai vehnätärkkelyksestä, jota on ensin hajotettu glukoosiksi entsyymeillä. Glukoosi ja sakkaroosi voidaan valmistaa tärkkelyksestä (vehnä tai maissitärkkelyksestä) kemiallisesti tai entsymaattisesti.

Siis bakteerille syötetään sokereita, jotka on voitu valmistaa vehnästä!! 

Xylitoli (E967)

Xylitolia valmistetaan pääasiassa koivun kuoresta, mutta se voidaan valmistaa myös muista lähteistä, kuten maissista tai vehnänkuoresta. Vehnäpohjainen xylitoli on kuitenkin erittäin harvinaista markkinoilla, ja useimmat kaupalliset xylitolit ovat koivuperäisiä.

Tärkeää vehnäallergikoille:

Xylitoli itsessään ei sisällä vehnän proteiineja (kuten gluteenia tai vehnän allergeeneja), sillä valmistusprosessissa vehnän kuori jalostetaan kemiallisesti, ja lopputuote on puhdasta sokerialkoholia.

Jos xylitoli on valmistettu vehnänkuoresta, on teoreettinen riski, että valmisteessa voi olla jälkiä vehnän proteiineista. Tämä riippuu kuitenkin täysin valmistusprosessista ja puhdistustavasta.

EU:n elintarvikemerkintäsäädösten mukaan, jos xylitoli on valmistettu vehnästä, sen pitäisi ilmetä ainesosaluettelosta, esimerkiksi ”xylitoli (vehnä)” Useimmiten merkinnässä lukee vain ”xylitoli” tai ”E967”, jolloin lähde on todennäköisesti koivu. 

Glyseroli eli glyseriini

Teollisuudessa glyserolia (eli glyseriiniä) valmistetaan vehnätärkkelyksestä mikrobiologisen käymisen avulla (Fermentointi). Tässä prosessissa vehnän sisältämä tärkkelys pilkotaan ensin sokereiksi (glukoosiksi), minkä jälkeen tietyt hiivat tai bakteerit käyttävät sokerin ja tuottavat siitä käymisprosessissa glyserolia. Menetelmä on yleistynyt ympäristöystävällisenä ja biopohjaisena vaihtoehtona synteettiselle glyserolille.

Kun vehnästä valmistetaan biopolttoaineita (kuten bioetanolia), prosessin sivutuotteena syntyy rankkia ja muita biomassajäämiä. Nykyaikaisissa biojalostamoissa näitä jakeita voidaan jatkojalostaa, jolloin yhtenä kemianteollisuuden raaka-aineena saadaan otettua talteen glyserolia

Valtaosa maailman glyserolista on peräisin muista lähteistä, kuten palmu-, kookos-, rypsi- ja soijaöljyistä. Glyseroli erotetaan näistä öljyistä saippuanvalmistuksen tai biodieselin tuotannon sivutuotteena.

Tai glyseroli on erotettu teurastamojätteen rasvoista tai valmistettu  kemiallisesti propyleenistä (öljypohjainen). 

On hyvä huomata, että vehnää ja glyserolia yhdistetään usein myös biomuovien ja syötävien pakkauskalvojen valmistuksessa. Tällöin vehnätärkkelystä tai vehnägluteenia sekoitetaan valmiiseen glyseroliin, jossa glyseroli toimii pehmittimenä (plastisoijana) tehden vehnäpohjaisesta kalvosta joustavan. 

Stevioliglykosidi

Stevioliglykosideja ei luonnollisesti esiinny vehnässä, vaan ne uutetaan perinteisesti stevia-kasvin (Stevia rebaudiana) lehdistä. On kuitenkin olemassa biosynteettisiä menetelmiä, joilla stevioliglykosideja voidaan valmistaa entsymaattisesti glukosyloimalla steviasta uutettuja yhdisteitä tai jopa kokonaan synteettisesti glukoosista tai muista sokereista käyttämällä mikrobien tai entsyymien apua.

Vehnätärkkelys voidaan hydrolysoida glukoosiksi, ja tätä glukoosia käytetään raaka-aineena biosynteettisissä prosesseissa, joissa tuotteena syntyy stevioliglykosideja. 

Glygonodeltalaktoni (E575)

Glukonodeltalaktoni valmistetaan hapettamalla glukoosia (rypälesokeria). Teollisuudessa tämä glukoosi saadaan usein pilkkomalla tärkkelystä, jonka raaka-aineena voidaan käyttää muun muassa vehnää, maissia tai perunaa. 

 ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !

 Mites, kun EU-lainsäädännön mukaan mikään näistä täyteaineista  ei aiheuta allergisia reaktioita vehnäallergisille, eikä näitä siksi  pidetä allergeeneina, mutta minulle (ja muillekin erittäin vaikeasti    vehnäallergislle) kaikki nämä ainesosat aiheuttavat pahojakin oireita!

 Kuinka monta allergiaoiretta pitäisi raportoida ja kenelle se pitäisi  EU:ssa tehdä, että saataisi näistä EU-tason allergiaa  aiheuttavia ainesosia?

 ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! ! !