EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011
Kohdassa 24 sanotaan seuraavaa:
“Elintarvikkeiden valmistuksessa käytetyt ja niissä edelleen olevat tietyt ainesosat tai muut aineet tai tuotteet (kuten valmistuksen apuaineet) voivat aiheuttaa allergioita tai intoleransseja joissakin ihmisissä, ja jotkin tällaisista allergioista tai intoleransseista ovat vaaraksi niistä kärsivien henkilöiden terveydelle. Tietojen antaminen elintarvikkeiden sisältämistä elintarvikelisäaineista, valmistuksen apuaineista ja muista tieteellisesti todistetusti allergioita tai intoleransseja aiheuttavista aineista tai tuotteista on tärkeää, jotta etenkin ruoka-allergiasta tai intoleranssista kärsivät kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia ja omalta kannaltaan turvallisia valintoja”.
Tietojen antaminen on tärkeää, mutta ei pakollista, koska kuten johdannossakin totesin, elintarvikeasetuksessa on maininta, että useiden vehnäpohjaisten elintarvikkeiden lisä- ja täyteaineiden alkuperää ei tarvitse ilmoittaa. Eli useat tuotteet saattavat sisältää gluteenitonta vehnää, mutta sitä ei ole lain mukaan pakko ilmoittaa. Eikä sitä kyllä ilmoitetakaan! Olen nähnyt varoituksen gluteenittomasta kaurasta, mutta en koskaan gluteenittomasta vehnästä.
Alla on erittäin tärkeä lista elintarvikkeissa käytetyistä lisä- ja täyteaineista, jotka on voitu valmistaa vehnästä, jollei tuoteselosteessa ole erikseen mainintaa, että se on valmistettu esimerkiksi maissista tai perunasta.
- Maltodekstriini
- Glukoosisiirappi = Tärkkelyssiirappi
- Fruktoosisiirappi
- Glukoosi-fruktoosisiirappi = isoglukoosi
- HFCS maissisiirappi (High Fructose corn cyrup)
- Muunnettu tärkkelys =modifioitu tärkkelys eli lisä-aineet; E1404, E1410, E1412, E1413 E1414, E1420, E1422, E1440, E1442, E1450, E1451.
- Maltitolisiirappi
- Rypälesokeri = Dekstroosi
- Maltoosi
- Sorbitoli, E420
- Sorbitolisiirappi
- Ksantaanikumi, E415
- Xylitoli, E979
- glyseroli
- gluteeniton vehnä
Tämän listan kanssa kannattaa mennä kauppaan ja ravintoloihin, jos epäilet itselläsi vehnäallergiaa tai haluat noudattaa täysin vehnätöntä ruokavaliota ja etsiä tuotteita, missä näitä täyteaineita ei ole. Näin voit välttää tuotteet, missä voi olla vehnää. En väitä, että lista on täysin kattava.
Keliakialiiton sivulla sanotaan osasta täyteaineista seuraavaa: “Keliaakikoille sopivia gluteenittomia ainesosia ovat mm. maltodekstriini, tärkkelyssiirappi, vehnäkuitu, hiivauute (esimerkiksi vehnä, ohra) ja aromit (vehnä)”. Vehnäallergiselle ei käy mikään näistä. Eikä tietenkään gluteeniton vehnä.
Vähäisetkin jäämät vehnästä aiheuttavat myös herkille oireita, joten itsellä tuotteet, jossa lukee “Saattaa sisältää vehnää tai muita viljoja”, jäävät kauppaan ja syömättä.
Esimerkiksi glukoosisiirapissa on niin vähän vehnää, että valtaosa ei reagoi siihen. Ainakaan keliaakikot ei reagoi niin pienille vehnämäärille. On tehty EU tason 100 sivuinen tutkimus, jossa todettiin että valtaosa ei reagoi niin pieneen vehnämäärään, mutta että teoriassa on mahdollista että joku reagoi. Se joku olen muun muassa minä!
Seuraavaksi hieman tarkempia kuvauksia elintarvikkeissa käytetyistä lisä- ja täyteaineista
Maltodekstriini
Maltodekstriini on hyvin nopeasti imeytyvää tärkkelystä, joka valmistetaan tärkkelyspitoisista kasveista esimerkiksi perunasta, maissista tai vehnästä. Maltodekstriinia ei luokitella lisäaineeksi, vaikka sitä käytetäänkin elintarvikkeissa yleisesti lisäaineen tapaan. Vaikka se valmistettaisiin vehnästä tai ohrasta, lopputuote on gluteeniton. (Mutta ei siis vehnätön!! kirjoittajan oma lisäys)
Sitä käytetään hiilihydraattien lähteenä etenkin urheilijoiden suosimissa ns. palautusjuomissa. Vaikka maltodekstriini sisältää pitkäketjuisia hiilihydraatteja on sen glykeeminen indeksi erittäin korkea (106–137). Tämä tarkoittaa sitä, että maltodekstriini nostaa verensokerin erittäin nopeasti. Se on maultaan neutraalia.
Ultraprosessoiduissa tuotteissa maltodekstriini toimii sakeuttamisaineena ja ainesosa parantaa tuotteen aistivaraisia ominaisuuksia. Urheilujuomissa ja muissa urheilutuotteissa sitä käytetään viivyttämään väsymyksen ilmaantumista. Maltodekstriinin käyttö liikunnan aikana stimuloi glykogeenin uudelleensynteesiä. Riittävien glykogeenivarastojen turvaaminen vähentää uupumusta ja parantaa suorituskykyä liikunnan aikana. Glykogeeni on glukoosireservi, jota maksa voi hyödyntää silloin kun sen täytyy lisätä energiantuottoa.
Yleisesti ottaen maltodekstriini on valkoista liukenevaa jauhetta, jota voidaan valmistaa eri ainesosista – esimerkkeinä riisi, maissi ja vehnä.
Maltodekstriinin valmistamiseksi edellä mainitut ainesosat altistetaan teolliselle prosessille, joka muuttaa niiden ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Tärkkelyksiä kypsennetään korkeissa lämpötiloissa. Sitten valmistajat lisäävät entsyymejä, jotka nopeuttavat niiden hajoamista. Lopuksi suoritetaan hydrolyysi, joka synnyttää maltodekstriiniä.
On näyttöä siitä, että maltodekstriinin ja muiden lisäaineiden käyttö vaikuttaa suoliston mikrobiomin muutoksiin. Tämä prosessi lisää elimistön yleistä tulehdustilaa ja sen myötä monitekijäisten ja kroonisten sairauksien esiintyvyyttä.
Glukoosisiirappi = Tärkkelyssiirappi
Glukoosisiirappi on kirkas, väritön, jähmeä ja paksu tärkkelyssiirappi. Glukoosisiirappi sisältää glukoosia, maltoosia ja pitkäketjuisia sokereita ja on vähemmän makeaa kuin tavallinen siirappi.
Kyseessä on hydrosylaatti eli hydrolyysin avulla tuotettu teollinen valmiste. Glukoosisiirappi valmistetaan esimerkiksi happo- tai entsyymikäsittelyn avulla tai keittämällä tärkkelyksen happamaksi tehtyä vesiseosta ylipaineessa. Glukoosisiirapin raaka-aineena voidaan käyttää maissitärkkelystä, riisiä, vehnää, perunaa tai muuta tärkkelyspitoista raaka-ainetta. Sen makeus tulee glukoosista ja maltoosista.
Fruktoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi ja HFCS maissisiirappi Nämä kaikki valmistetaan glukoosisiirapista eli tärkkelyssiirapista, joten nämäkin täyte- ja lisäaineet voi olla valmistettu vehnästä.
Esimerkiksi HFCS (High Fructose Corn syrup) maissisiirappia valmistetaan Euroopassa usein vehnätärkkelyksestä.
Glukoosisiirappia valmistetaan vehnästä poistamalla siitä proteiini (gluteeni), jotta jäljelle jää vain puhdas tärkkelys. Tämä pilkotaan entsyymien avulla glukoosisiirapiksi. Osa glukoosista muutetaan toisen entsyymin avulla fruktoosiksi, jotta siitä saadaan makeampaa.
Tärkkelyssiirapissa olevaa vehnää ei tarvitse EU säädästen mukaan ilmoittaa, koska sitä ei pidetä allergeenina. Onhan se gluteeniton ja glukoosisiirapissa on niin vähän vehnää, että valtaosa ei reagoi siihen. Ainakaan keliakiaa sairastavat eivät reagoi. On tehty EU-tason tutkimus, jossa todettiin, että valtaosa ei reagoi niin pieneen vehnämäärään, mutta teoriassa on mahdollista, että joku reagoi. Erittäin vaikeasti vehnäallergiset, kuten allekirjoittanut, reagoivat.
Muunnettu tärkkelys = Modifioitu tärkkelys sekä Tärkkelys
Muunnettu tärkkelys voi olla peräisin monesta raaka-aineesta, kuten maissista, tapiokasta, riisistä, perunasta, vehnästä tai ohrasta. Muunnetut tärkkelykset ovat aina myos gluteenittomia. Muunnettujen tärkkelysten alkuperää ei tarvitse erikseen pakkausselosteissa ilmoittaa, vaikka ne olisivat peräisin vehnästä tai ohrasta.
Ruokaviraston sivulla kerrotaan seuravaa:
“Muunnetut tärkkelykset voivat olla elintarvikelisäaineita tai tavallisia ainesosia”
“Kemiallisesti modifioidut eli muunnetut tärkkelykset ovat lisäaineita: E 1404, 1410, 1412 – 1414, 1420, 1422, 1440, 1442, 1450, 1451.¸Elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteen VII mukaan ne voi ilmoittaa pakkauksissa pelkästään tällä ryhmänimellä – E-koodia tai aineen omaa nimeä ei tarvitse ilmoittaa”.
Ryhmänimi tarkoittaa: muunnettu tärkkelys (kirjoittajan lisäys)
“Toisaalta: on olemassa myös fysikaalisesti tai entsymaattisesti muunnettuja tärkkelyksiä, jotka eivät olekaan lisäaineita vaan tavallisia ainesosia. Ne puolestaan voi ilmoittaa pakkausmerkinnöissä muuntamattomien tärkkelysten kanssa pelkästään yhteisnimellä ”tärkkelys” (elleivät ne ole peräisin yliherkkyyttä aiheuttavista viljoista: vehnä, ruis, kaura, speltti, kamut-vilja).”
kamut-vilja=Afrikassa viljelty kamut-vehnä
Eli jos tuoteselosteessa lukee pelkästään tärkkelys, vehnäallerginen voi turvallisesti syödä tuotetta. Silloin tärkkelys luokitellaan tavalliseksi ainesosaksi. Jos se se on valmistettu yliherkkyyttä aiheuttavista viljoista, jotka jo aiemmin mainitsin, täytyy se tuoteselostuksessa mainita.
Jotkut valmistajat erittelevät esimerkillisesti ne tuoteselosteessaan. Esim muunnettu maissitärkkelys, mutta niin ei tarvitse asetuksen mukaan tehdä.
Muunnetun tärkkelyksen valmistuksessa käytettyä viljaa ei juuri koskaan mainita, koska tuotteita valmistetaan niistä raaka-aineista, mitä on saatavilla ja/tai mikä on edullisinta. Ja asetusten mukaan ei tarvitsekaan. Näin pakkausmerkinnät voidaan pitää samana, vaikka osittain tuotteen sisältö muuttuukin. Tämä tekee täysin vehnättömien tuotteiden löytämisestä todella vaikeaa ja lähes mahdotonta. Pienten ja usein epäselvien tuoteselosteiden tutkiminen jokaisen tuotteen kohdalla on varsin turhauttavaa sekä se vie paljon aikaa ja energiaa. Jotkut valmistajat kertovat esimerkillisesti tuoteselosteessaan, että muunnettu tärkkelys on valmistettu maissista.
Xylitoli
Xylitolia valmistetaan pääasiassa koivun kuoresta, mutta se voidaan valmistaa myös muista lähteistä, kuten maissista tai vehnänkuoresta. Vehnäpohjainen xylitoli on kuitenkin erittäin harvinaista markkinoilla, ja useimmat kaupalliset xylitolit ovat koivuperäisiä.
Tärkeää vehnäallergikoille:
Xylitoli itsessään ei sisällä vehnän proteiineja (kuten gluteenia tai vehnän allergeeneja), sillä valmistusprosessissa vehnän kuori jalostetaan kemiallisesti, ja lopputuote on puhdasta sokerialkoholia.
Jos xylitoli on valmistettu vehnänkuoresta, on teoreettinen riski, että valmisteessa voi olla jälkiä vehnän proteiineista. Tämä riippuu kuitenkin täysin valmistusprosessista ja puhdistustavasta.
EU:n elintarvikemerkintäsäädösten mukaan, jos xylitoli on valmistettu vehnästä, sen pitäisi ilmetä ainesosaluettelosta, esimerkiksi ”xylitoli (vehnä)” Useimmiten merkinnässä lukee vain ”xylitoli” tai ”E967”, jolloin lähde on todennäköisesti koivu.
Ksantaanikumi, E415
Kun kuulin, ensimmäisen kerran miten ksantaanikumia valmistetaan, se kuulosti tieteiselokuvan tai kirjaan keksityltä asialta. Mutta se onkin aivan totta!
Ksantaanikumia valmistettaessa Xanthomonas campestris bakteeri käyttää ravintonaan sokereita (glukoosia, sakkaroosia ja laktoosia). Nämä sokeriraaka aineet voidaan saada esimerkiksi maissisiirapista (joka on glukoosipitoista) tai vehnätärkkelyksestä, jota on ensin hajotettu glukoosiksi entsyymeillä. Glukoosi ja sakkaroosi voidaan valmistaa tärkkelyksestä (vehnä tai maissitärkkelyksestä) kemiallisesti tai entsymaattisesti.
Siis bakteerille syötetään sokereita, jotka on voitu valmistaa vehnästä! Tämä on aivan käsittämätontä! Mihin elintarviketeollisuus on oikein menossa? Miten kuluttajille voidaan tehdä tuotteita, johon lisätään koko ajan enemmän täyteaineita, jotka on prosessoitu kemiallisesti.
Maltitolisiirappi
Tekstiä tähän
Rypälesokeri = Dekstroosi
Tekstiä tähän
Maltoosi
Tekstiä tähän
Sorbitoli = E420
Tekstiä tähän
Sorbitolisiirappi
Tekstiä tähän